Yhteiset toimintamallit ovat edellytys teknologian jalkauttamisessa. Syökö vanha toimintakulttuuri tavoitteet?

- huhtikuuta 14, 2020

Julkaisin vuoden alussa blogin syklisestä hankintakulttuurista ja Chromebookien elinkaaresta. Käsittelin silloin chromebookkien pitoaikaa ja vastuullista kierrätystä.
Kokonaisuus on paljon laajempi kuin "laitteet ja pitoaika" –keskustelu. Kyse on toimintakulttuurista. Vastuullista toimintakulttuuria emme voi myydä. Sen sijaan voimme verkostoissa rakentaa vastuullisen toimintamallin ja tehdä entistä enemmän yhdessä asioita

Yhteiset toimintamallit ovat edellytys teknologian jalkauttamisessa. Syökö vanha toimintakulttuuri tavoitteet?

Tässä blogissa jatkan aiheen käsittelyä tuomalla esille Googlen Alexandra Ahtiaisen ajatuksia toimintakulttuurista. Haastattelin häntä aiheen tiimoilta ja kirjoitin hänen ajatuksensa auki:

 

Miten kuvailet termiä ”digiloikka”?

 

Suomalaisissa koulutusteknologiapiireissä ei voi olla törmäämättä toistuvasti “digiloikka” -termiin. Sana “loikka” kuitenkin antaa tarvittavasta siirtymästä hieman väärän kuvan. Kuvaavampi termi olisi digimaraton, koska opetuksen digitransformaatio on todellisuudessa hyvinkin pitkäkestoinen urakka. Ja kuten maratoonariystäväni totesi, hyvin valmisteltu on puoliksi tehty. Urakka vaatii pitkäjänteisyyttä, järjestelmällisyyttä, selkeitä tavoitteita ja järkyttävän paljon sisua. Isossa roolissa on tietysti kunnossa oleva infra (verkot, laitteet ja AV-tekniikka), mutta yhtä tärkeässä roolissa on opettajien tukeminen ja rohkaiseminen ottamaan nämä välineet käyttöön ja puristamaan niistä hyödyt irti. Kaikki tämä ei tapahdu viikossa, kuukaudessa eikä edes vuodessa. Jostain on kuitenkin aloitettava, mieluiten pikimmiten, mutta kuten tiedetään, ensimmäinen askel on se vaikein.

 

Matkan valmistelu täytyy aloittaa varusteista, eli siitä tylsästä infrasta, joka ei sinänsä vielä muuta mitään. Vaikka "muna vai kana" -ongelma laiteinvestointien ja toimintatapojen muutoksen välillä on olemassa, on vaikea tehdä kulttuuri- ja toimintatapamuutosta, jos oppilaitoksessa ei ole muutoksen mahdollistavia laitteita. Ilman kunnon juoksukenkiä maratoonarikin saa vain jalkansa kipeiksi.

Ajatuksesi nykytilanteesta?

 

Kesällä 2019 lähdimme kartoittamaan opetusteknologian ja digitransformaation nykytilannetta suomalaisissa kouluissa. Eräs mielenkiintoinen löydös oli, että vaikka 82% opettajista sanoo, että heidän kouluissaan on jonkin verran teknologiaa olemassa, vain 33% uskoo, että heidän kouluissa on investoidaan riittävästi rahaa ICT-kehitykseen.

Laitteita valittaessa lista huomioon otettavista ominaisuuksista ja tarpeista venyy helposti pitkäksi ja vertailu on hankalaa. Loppujen lopuksi laitteiden sopivuudesta kertoo kenties parhaiten se, kuinka ne löytävät käyttäjänsä. Koulukäytössä chromebook -tietokoneiden suosio on viime vuosina kasvanut globaalisti ja siihen on monta syytä. Yksi tärkeimmistä syistä on helppous. Laitteet yksinkertaisesti toimivat. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta aina ei asia ole ollut näin, kun kyse on tietotekniikasta. Myös sisäänrakennettu tietoturva ja edullinen hintalappu ovat olennaisia ominaisuuksia.

Chromebook on toimiva henkilökohtainen laite, mutta se palvelee erinomaisesti myös jaettuna laitteena. Käyttäjän kirjauduttua ulos laitteelta se on saman tien täysin tyhjä ja valmis seuraavaa käyttäjää varten. Chromebookilla voi myös käyttää MS Office 365 -alustaa, mikäli se on toivottu alusta. Vaihtoehtoisesti tarjolla on Googlen oppilaitoskäyttöön tarkoitettu ilmainen työkalupaketti Gsuite for Education.

 

Ylläpitäjiä ilahduttaa chromebookien sujuva hallittavuus. On yhtä helppoa ottaa käyttöön ja hallinnoida yhtä chromebookia, kuin kymmentätuhatta konetta. 

 

Viestinnän merkitys

 

Kun varusteet ovat olemassa, seuraava askel kohti menestyksekästä digimaratonia on viestintä. Eräs oman kuntansa digimaratonin hiljattain startannut asiakas laittoi asioiden nopean etenemisen nimenomaan voimakkaan, jatkuvan ja säännöllisen sisäiseen ja ulkoiseen viestintään panostamisen ansioksi. Yksittäinen sähköposti ei riitä, vaan viestinnän pitää olla monipuolista ja monikanavaista. Kaikki sidosryhmät, oppilaiden vanhemmista alkaen, on syytä ottaa mukaan digimuutostalkoisiin.

Osaamisen kehittäminen

 

Yhteisen suunnan ollessa selvänä, alkaakin se eniten sitkeyttä vaativa treenijakso - osaamisen kehittäminen. Ilman tukea ja jatkuvaa kehitystä ihmeitä ei yksinkertaisesti tapahdu. Koulut tarvitsevat niitä intoilijoita, jotka innostuvat ja kiinnostuvat kaikesta - käyvät kaikissa koulutuksissa ja tapahtumissa. Mutta fakta on, että tyypillisesti he edustavat vain 10-15% opettajista. Jokaisessa muutosprosessissa on myös niitä, jotka vastustavat teknologian tuloa luokkaan, ja heidän saamisensa mukaan yhteiseen projektiin voi olla todella pitkä ja kivulias prosessi, eikä muutos välttämättä tapahdu kautta linjan, vaikka oppimissuunnitelma vaatii samaa kaikilta opettajilta. Onneksi myös muutoksen vastustajia on tyypillisesti vain 10-15% opettajista. Menestyksen edellytyksenä onkin 70-80% keskijoukon saaminen mukaan muutokseen.

Loistava kollegani (ja entinen opettaja) on kertonut, että hänen kokemuksensa mukaan varmin ratkaisu keskijoukon vakuuttamiseen on “easy win” taktiikka: Aloitetaan esittelemällä helppoja keinoja, joilla voidaan automatisoida tylsiä rutiineja ja tehtäviä ja näin säästää opettajien aikaa. Ajan ollessa jatkuvasti kortilla, lupaus ajan säästöstä on yleensä jo tarpeeksi muutoksen käynnistämiseen.

 

Oppilaiden sitouttaminen

Edellä mainittujen lisäksi yksi “easy win”, jonka teknologia tuo mukanaan, on oppilaiden sitouttaminen. Jokainen opettaja on myyjä. Jokaisella on oma aineensa ja erilaiset asiakkaat, joilla on erilaiset oppimistyylit, kiinnostuksen kohteet ja vahvuudet. Mitä enemmän aseita/jujuja/temppuja opettajilla on oman aineensa “myyntityöhön” opiskelijoiden suuntaan, sitä suuremmat ovat mahdollisuudet diilin “klousaamiseen” eli oppijan kiinnostuksen sytyttämiseen ja innostuksen säilyttämiseen läpi koulupolun. Teknologian käyttö nuorisolle on jo niin luonnollinen asia, että väitän, että teknologia oikeasti auttaa opettajia siinä myyntiprosessissa ja oppilaiden sitouttamisessa.

Mitä tulevaisuus tuo tullessaan?

Olen onnekas, koska nykyisessä roolissani vietän jonkin verran aikaa kentällä erilaisissa kouluissa ja pääsen katsomaan, mitä teknologia on mahdollistanut ja miten innoissaan lapset ovat teknologia-avusteisesta oppimisesta. Pääsen myös haastattelemaan opettajia ja rehtoreita heidän digimaratoonikokemuksistaan. Yhä useampi kertoo, kun 1:1 teknologia on tuotu luokkiin,  edes skeptikko-opettajilla ei enää ole varaa olla käyttämättä laitteita. Selkeällä syklisellä hankintakulttuuri ajattelulla laitteiden hankinnan voi toteuttaa kustannustehokkaasti ja samalla varmistaa, että luokan teknologia päivittyy säännöllisesti, jolloin uusimpia, innostavimpia mahdollisuuksia voidaan hyödyntää jatkuvasti.

Kokeneet maratoonarit myös kertovat, että kun ensimmäinen maraton on takana, mielessä pyörii jo toinen. Onneksi maailma muuttuu niin hurjaa vauhtia, että haasteet ja mahdollisuudet eivät varmasti lopu kesken. Kun teknologia on sujuvasti opetuskäytössä, voidaan seuraavaksi tavoitteeksi ottaa esimerkiksi datan hyödyntäminen, opetuksen personalisointi tai tekoälyn ja koneoppimisen hyödyntäminen transformaation tukena.

 

Terveisin, 

 

Erkki Kondelin

 

Erkki Kondelin, 3stepIT

 

Takaisin blogilistaukseen
Jaa sosiaalisessa mediassa
Lisätietoja

Samankaltaisia artikkeleita